Santeri ja sataman arvoitus

Savon Sanomat / Laura Hyvönen 22.7.2014

Veden ja ilman seikkailu

Santeri ja sataman arvoitus
Ensi-ilta Kuopion matkustajasatamassa 21.7.

Satamatonttu Santeri kulkee vanhan sadun pillipiiparin tavoin pitkin Kuopion matkustajasatamaa, ja lauma lapsia seuraa huilunsoittoa innokkaasti perässä. Muutama pistää juoksuksi, jotta seuraavalla tapahtumapaikalla pääsee eturiviin.

Maanantaina ensi-iltansa saanut Santeri ja sataman arvoitus on itsenäinen jatko-osa kahden aiemman kesän Vaajasalon Welhon salaisuudelle. Ammattimaisen työryhmän tuottamana on syntynyt kokonaan uusi Janne Puustisen käsikirjoittama näytelmä, joka sijoittaa seikkailun yhteen Kuopion historian kanssa.

700 metrin matkan sataman ympäristössä liikkuva esitys alkaa sataman puistosta, jossa Lasse Forsgrenin Santeri ottaa heti nuoren yleisön otteeseensa. Vilkas ja sympaattinen entinen saunatonttu, nykyinen satamatonttu, kuljettaa tarinaa pillinsä kanssa alusta loppuun saakka.

Samalla sataman tapahtumat sidotaan löyhäksi jatkumoksi Vaajasalon aiemmalle näytelmälle. Osaksi tarinaa saatellaan heti lähtöpaikalta tietoa seudun historiasta: kuinka ensimmäinen höyrylaiva laskettiin Kallaveteen ja kuinka väkijuomia ryhdyttiin valmistamaan Kuopiossa Gustav Raninin toimesta.

Varsinainen juoni kietoutuu kansantarustosta nimensä ammentavien ilman isäntä Ilmarisen (Aapo Halme) ja veden tytär Vellamon (ohjaaja Tiina Naumanen) ympärille. Santerin kuuleman huhun mukaan uhkana on, että tuulet pysähtyvät ja vedet seisahtavat Kallavedessä. Tätä hurjaa uhkaa lähtee katsojajoukko ratkaisemaan.

Kaikki näyttelijät tekevät Forsgrenia lukuun ottamatta useamman roolin. Vaihdot kohtauksesta toiseen sujuvat täysin yleisön huomaamatta, ja Piia Kurosen autenttinen puvustus viimeistelee henkilöhahmot.

Kävelymatkat kohtauksien välillä ovat lasten ja myös ensinäytökseen osuneen helteisen sään näkökulmasta varsin sopivan mittaisia. Jokaisella tapahtumapaikalla yleisö kohtaa uudenlaisen hahmon, mukana on merimies Portugalista ja Kustaa III:n virkamiehiä. Tuottaja ja koreografi Anja Lappi on tuonut kehon liikettä ja eloa moniin sellaisiin kohtauksiin, joissa perinteisessä teatterissa tyydyttäisiin seisomaan paikallaan. Esimerkiksi sanonta ”antaa rukkaset” saa oman visuaalisen muotonsa nahkarukkaset kädessä esitettynä.

Noin tunnin mittaisen esityksen aikana lapset jaksavat todella keskittyneesti seurata juonenkäänteitä ja seistä tapahtumapaikoilla. Ja mikä ansiokkainta, nuori yleisö saadaan osallistumaan lauluihin ja kysymyksiin jo alussa sekä vielä paahteisen reitin lopussakin. Ainoastaan ruotsiksi laulaminen jää kenties vieraan kielen takia ujon tapailun tasolle, mutta tässä kohdassa katsomon aikuiset pitävät tunnelman yllä.

Santeri ja sataman arvoitus onnistuukin viihdyttämään kohderyhmänsä lisäksi vanhempia katsojia. Erityisesti historiasta ammennetut repliikit osuvat menneisyyttä tuntevaan ikäryhmään siinä missä tonttu-Santerin hassuttelu ja venkuilu naurattaa lapsia.

Yksi näytelmän visuaalisesti hienoimpia kohtauksia on sataman rannassa, kun juhlavuottaan viettävä Minna Canth (Eija Ruuskanen) sekä naisasianainen Elisabeth Stenius-Aarneenkallio (Tanja Ojutkangas) ovat nauttimassa teetä jalavien oksilla, teelautasen ollessa kiinni puussa. Muutama nuorempi katsoja ilmoittaa kyllä tietävänsä kuka Minna on, ja aikansa asennenaisten repliikit osuvat jälleen myös vanhempaan ikäryhmään.

Historiallisia näkökulmia on löydetty jokaiseen käänteeseen, mutta ne on onnistuttu kietomaan tarinaan niin, että näytelmä pysyy pääosin kohdeyleisönsä tasolla ja seikkailu kulkee jouhevasti.