Suomi 100

suomifinland100-banneri_sininen_rgb_790x444
Vuonna 2017 vietettiin Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta. Juhlavuoden valtakunnallisena teemana oli ”Yhdessä”, ja Suomi 100 -organisaation koordinoimaan monimuotoiseen ohjelmaan saattoi hakea mukaan mikä tahansa teemaan liittyvä hanke tai tapahtuma. Juhlavuoden aikana olin toteuttamassa kolmea kyseiseen ohjelmaan kuulunutta esityskokonaisuutta.

Kummat kutsut! – Vilket kalas!

42_press
”Mikä erottaa ruotsalaisen apinasta?” (Katarina Rodopoulos, Meri-Tuuli Lönn ja Hannu Böök.) Kuva: Kai Kanggassalo.

UusiTeatterille käsikirjoittamani ja ohjaamani Kummat kutsut! sai ensi-iltansa Olympiateaternilla Tukholman Vasastanissa 18. helmikuuta, ja sen ruotsinkielinen versio Vilket kalas! seurasi perässä 7.3. Kysymyksessä on paitsi satavuotista Suomea myös 15-vuotiasta UusiTeatteria juhlistava koko perheen esitys, jossa kolme näyttelijää saapuvat tyhjään teatteriin viettämään salaperäisiä kutsuja, joiden sankarista ei ole tietoa. Esitys on satuja ja tarinoita sekä historiaa ja nykypäivää sekoittava leikkisä kokonaisuus, joka muistuttaa katsojaansa siitä, että aina on aihetta juhlaan

Esityksen molempia kieliversioita esitettiin sekä Tukholmassa että kiertueella eri puolilla Ruotsia kevään 2017 ajan.  Kesätauolta esitys palasi elokuussa, kun se vieraili juhlavuoden kunniaksi järjestetyillä Sthlm/Suomi-festivaaleilla Tukholman Kungsträdgårdenissa. Esitys oli teatterin ohjelmistossa sekä kotinäyttämöllä että kiertuenäytöksinä helmikuuhun 2018 saakka.

Vierailu UusiTeatterissa oli minulle hieno ja antoisa kokemus, ja olen iloinen sen saamasta vastaanotosta ja pitkästä elinkaaresta. Ruotsinsuomalaisen sanomalehden arvion esityksestä voi lukea täältä. SVT:n uutisklipin harjoituksista voi katsoa tämän linkin takaa. Esityksen puku- ja maskisuunnittelusta vastasi Sari Nuttunen, valo- ja äänisuunnittelusta Pekka Tuppurainen. Rooleissa nähtiin Hannu Böök, Meri-Tuuli Lönn ja Katarina Rodopoulos. Omaa ennakkotyötäni projektin parissa tukivat Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto sekä Pohjoismainen kulttuuripiste.


Lihaa ja verta – näytelmä kurotuksesta kohti elävää ihmistä

1705_LIHAA-JA-VERTA-70
Juhani Aho (Jukka Kolehmainen) ja Ohjaaja (Jussi Korhonen) tulkitsevat kohtausta Ahon romaanista Yksin. Kuva: Jukka-Pekka Korpi-Vartiainen.

Teatteri Neljännen Soiton, Kuopion kulttuurihistoriallisen museon, Kuopion kaupunginteatterin sekä kuopiolaisten teatterinharrastajien yhteistyönä syntynyt esitys Lihaa ja verta – näytelmä kurotuksesta kohti elävää ihmistä sai ensi-iltansa Kuopion historiallisissa kortteleissa kesäkuussa 2017. Käsikirjoittamani ja ohjaamani esitys oli sisarteos Kuopion korttelimuseon näyttelylle Vapaus, rakkaus, tasa-arvo – salonkielämää Kuopiossa ja Helsingissä, ja sen valmistumista tukivat Osuuskunta KPY, Pohjois-Savon kulttuurirahasto, Kuopion Isänmaallinen Seura, Juhani Ahon Seura sekä Kuopion kaupunki.

Esityksessä omaa tietään etsivä nuori ohjaaja tutkii Minna Canthia, Juhani Ahoa ja Elisabet Järnefeltin perhettä. Hän haluaa tavoittaa historian lehdiltä eläviä ihmisiä, vapauden ja rakkauden ammattilaisia. Mutta mitä tehdä, kun jäljellä on enää pelkkiä sanoja ja kuvapatsaiden kivikiloja? Mitä on rajattu, mitä suljettu pois? Mitä kirjailija – tai nuori ohjaaja – näin tehdessään itse asiassa tuleekaan jäsentäneeksi? 

Esitys toteutettiin korttelidraamana Kuopion korttelimuseon sekä läheisen lääninhallitusrakennuksen ja Piispanpuiston ympäristössä. Kiertävästä luonteesta ja ahtaista esitystiloista johtuen katsojia esityksiin voitiin ottaa vain 30 per näytös. Yhteensä esityksestä järjestettiin kesä-elokuun 2017 aikana 15 loppuunmyytyä näytöstä.

Lihaa ja verta oli minulle tärkeä ponnistus ennen kaikkea kirjoittajana. Iso kiitos kuuluu tekstiä kirjoitusvaiheessa lukeneelle ja siitä kanssani keskustelleelle dramaturgi Juho Gröndahlille. Esityksen pukusuunnittelusta vastasi Riikkamaria Korhonen ja rooleissa nähtiin Johanna Hopia, Harriet Jeffery, Helmi Knuutinen, Jukka Kolehmainen, Jussi Korhonen ja Severi Roivanen.


Matkalla – tarinoita radan varrelta

Matkalla6
Matkalla-esitys vieraili myös Riuttalan talonpoikaismuseolla. Kuva: Vesa Pasanen.

Vuoden kolmantena Suomi 100 -projektina dramatisoin ja ohjasin siilinjärveläisen Pöljän kylän paikallishistoriasta ammentavan esityksen Matkalla -tarinoita radan varrelta. Kysymyksessä oli Teatteri Vivateksen, Siilinjärven kansalaisopiston ja Pöljän kyläyhdistyksen yhteistuotanto, jota esitettiin kylän historiallisesti tärkeällä kohtauspaikalla, Pöljän pysäkillä, yhteensä 13 kertaa. Lisäksi se vieraili neljän näytöksen verran Riuttalan talonpoikaismuseolla Kuopion Karttulassa.

Lähtemisen ja matkanteon teemoja eri tavoin käsittelevän esityksen käsikirjoituksen työstin Aira Roivaisen Hajamietteitä Pöljältä -blogiin koostettujen historiallisten elämäntarinoiden sekä työryhmän tuottaman materiaalin pohjalta. Esitys pohtii matkan käsitettä ja sen merkitystä paitsi matkustamisena ja välimatkana, myös ennenkaikkea elämänmatkana: millaisia mahdollisuuksia meillä eri aikoina on ollut vaikuttaa elämäämme tai edes sen keskeisiin käänteisiin? Keskeinen osa esitystä oli kaksi vuotta aiemmin Suomeen ja Siilinjärvelle turvapaikanhakijana saapuneen irakilaisen teatteriohjaaja Yaksan Shakirin omakohtainen tarina kotimaan jättämisestä ja uuden elämän aloittamisen vaikeudesta.

Paikallisuus oli esityksen lähtökohta ja voimavara, ja näytösten yhteydessä järjestetyt keskustelutilaisuudet kirvoittivat ilahduttavan paljon ajatustenvaihtoa sekä paikallisen että esitystä muualta katsomaan saapuneen yleisön keskuudessa. Paikallislehden toimittaja Tiina Rastiola kiitteli arviossaan erityisesti esityksen ajankohtaisia teemoja sekä paikkalähtöistä dramaturgiaa.