Homokansan lauluja

Keskisuomalainen/Aino Martiskainen 17.7.2016

Rakkautta ja hurjaa olemassaolon tuskaa

Helsingin Gayteatteri nauratti lempeästi kliseistä huolimatta

Helsingin Gayteatteri (HGT): Homokansan lauluja – ihmisiä, ilmiöitä ja intohimoja Kalliossa. Esitys 15.7.2016.

Jyväskylän Harrastajateatterikesän avasi musiikkipainotteisesti Helsingin Gayteatteri esityksellään Homokansan lauluja – ihmisiä, ilmiöitä ja intohimoja Kalliossa. Esitys huokuu myönteisyyttä ja Helsingin katujen tuoksua.

Erinomainen bändi ja hyvin toteutetut laulunumerot sekä Janne Puustisen tyylikäs ohjaus ovat esityksen parasta antia. Karismaattisen Salla Markkasen upea laulu valloittaa, pysäyttävimmillään rakkaudentanssiksi muuttuvassa naisparin hääkohtauksessa.

Draamapätkät ovat välähdyksiä elämästä, parhaissa kohtauksissa aivan arkisesta.

Hillittömästi karrikoidun miesparin biisi ja kummallinen kokemus Tom of Finland -lakanoiden ja jonkin anonyymin naapurin kanssa naurattaa – herkkähipiäinen hetero se hupsuin olento on.

”Aitoa avioliittoa” kannattavan, vähän säälittävän heteromiehen voisi kokea kliseiseksi, ellei hahmo olisi niin hauskasti ja lempeästi näytelty. Juttu muuttuu mielenkiintoiseksi asunnottoman, romanimieheen rakastuneen entisen parhaan kaverin myötä, mutta tarina katkaistaan juuri kun se olisi vasta alkanut. Muihinkin herkullisiin asetelmiin jäin kaipaamaan syventämistä ja hyville hahmoille jatkoesiintymisiä.

Haikeassa kehyskertomuksessa ja esityksen alussa on pientä jäykkyyttä eikä kokonaisuus asetu oikein luontevasti saman teeman tai sanoman alle, paitsi ehkä ajatuksen siitä, kuinka inhimilliset tunteet eivät riipu seksuaalisesta suuntautumisesta.

Paikoin hieno tulkinta nostaa lauluja tekstien tavanomaisuudesta. Saman tekee kohtauksille esiintyjien vetovoima ja eletyn oloiset hetket. Loppulaulu tulee vääjäämättä ja koskettaa.