
Yhteistyökuvio, joka lopulta johti koko perheen draamaseikkailuun Vaajasalon Welhon salaisuus ja sen itsenäiseen jatko-osaan Santeri ja sataman arvoitus, käynnistyi tammikuussa 2011, kun draamakasvatuksen opettaja ja viestintäkouluttaja Tiina Naumanen esitteli minulle idean lapsille ja koko perheelle suunnatusta teatteriseikkailusta, josta voisi kehittää monivuotisen kulttuurimatkailutuotteen Kuopioon. Tartuimme ajatukseen ja päätimme, että minä alkaisin Helsingistä käsin suunnitella esityksen sisältöä ja Tiina saattaisi Kuopion päässä tuotannon rattaat pyörimään.
Tuotantoa organisoimaan lähti tuottaja Anja Lappi ja hänen kulttuurin tuottamiseen erikoistunut yrityksensä Anya Productions . Pääyhteistyökumppaniksi lupautui Savonia-ammattikorkeakoulu, joka toteutti esityksen graafisen ilmeen ja pukusuunnittelun sekä muita työvaiheita oppilastöinä talven 2011-2012 aikana. Mukaan lähtivät niin ikään Vaajasalon saarella Kuopion edustalla sijaitseva Alahovin viinitila sekä Alahovin laivayhteyksiin oikeudet omistava laivayhtiö Roll-laivat. Näin ollen seikkailun toteutuspaikka oli rakennut – lavastaja Jukka Horsmanheimo alkoi käsikirjoitusluonnosteni pohjalta suunnitella seikkailun visuaalista ilmettä Vaajasalon saareen, viinitilan pihapiiriin.
-
Saunatonttu Santeri (Janne Puustinen). Kuva: Ari Kesonen.
Vuodenvaihteen 2011-2012 aikaan ensimmäinen käsikirjoitusversio Vaajasalon Welhon salaisuudesta valmistui. Syntymässä oli saaren historiasta ammentava ja kansantarujen henkilögallerialla täydennetty seikkailu, jossa Vaajasalon Welhon kadonnut taikariipus uhkaa aikaansaada ikuisen pimeyden Vaajasaloon ja Kuopioon. Toukokuussa kokoonnuimme suunnittelevan työryhmän ja näyttelijöiden kanssa ensimmäiseen lukuharjoitukseen. Samalla saimme sovittaa roolivaatteitamme, joiden parissa Savonian opiskelija Piia Pitkänen oli tehnyt todella hienoa työtä.
-
Seppä Mäkinen (Aapo Halme). Kuva: Ari Kesonen.
Kolmen viikon tiivis harjoituskausi alkoi suunnitellusti juhannuksen jälkeen, ja kauan odotettu ensi-ilta koitti 17. heinäkuuta. Sadesäästä huolimatta esitys yllätti katsojalukemillaan: ensimmäisen esitysviikon jälkeen seikkailijamäärä vakiintui noin sataan kävijään per näytös, minkä johdosta katsojia matkustajasatamasta tuoneessa Princess Anne -laivassa oli usein varsin tiivis tunnelma. Esityskautta jatkettiin kesällä 2012, ja yhteensä 19 kertaa esitetty seikkailu toi Vaajasaloon n. 1200 kävijää. Rooleissa nähtiin minun ja Tiinan lisäksi Aapo Halme ja Marja Sundgrén sekä tanssipedagogiopiskelijat Ville Nylén ja Katariina Pahkala.

Kesällä 2014 seikkailu sai itsenäisen jatko-osan, kun Kuopion matkustajasatamaan toteuttiin samaa esityskonseptia hyödyntävä Santeri ja sataman arvoitus. Satama ympäristönä asetti toteutukselle omat haasteensa, mutta tutun työryhmän voimin ongelmat saatiin käännettyä voitoksi. Anya Productionsin yhteistyökumppanina Santerin tuotannossa toimi Hotelli Scandic Kuopion, jonka pihapiiriin seikkailu päättyi. Puvustajana jatkoi Piia Pitkänen ja myös graafinen ilme säilyi yhtenäisenä – graafikkona toimi Welho-tuotannossa opintojaan suorittanut ja sittemmin ammattiin valmistunut Sami Kähkönen.

Edeltäjänsä tavoin kesän 2014 seikkailu pohjautui sekin kansantarustoon ja paikallishistoriaan. Yksinäinen ilman isäntä Ilmarinen on epäonnistunut kosiomatkallaan ja uhkaa suutuspäissään langettaa Kallavedelle ikuisen tyvenen. Sataman väki on kauhuissaan, sillä miten kaupunkilaisten käy, jos tuulimyllyt lakkaavat jauhamasta eikä tuuli enää tuo laivoja rantaan? Henkilögalleriassa vilahtelivat mm. kuningas Kustaa III:n virkamiehet, Kuopion ensimmäisen hörylaivan vesille laskenut kapteeni Viik sekä itse Minna Canth. Ohjauksesta vastasi jälleen Tiina Naumanen ja rooleissa nähtiin ohjaajan lisäksi Lasse Forsgrén, Aapo Halme, koreografiasta vastannut Anja Lappi sekä avustajat Eija Ruuskanen ja Tanja Ojutkangas.
Myös satamaseikkailun elinkaarta jatkettiin viiden näytöksen verran kesällä 2015, jolloin rooleihin Forsgrénin, Ruuskasen ja Naumasen tilalle hyppäsivät allekirjoittaneen lisäksi Henna Hartikainen ja Kirsi Salmela.