Pääroolissa Jakomäki

HKT_Jakomaki_KANSI_FB_1

Helsingin Kaupunginteatterin kolmivuotinen yleisötyöprojekti Pääroolissa Jakomäki käynnistyi Jakomäen alueella vuoden 2016 alusta. Projekti oli osa kulttuurikeskuksen Helsingin malli -hanketta, jonka tavoitteena on tasapainottaa ja monipuolistaa kaupunginosien taide- ja kulttuuritarjontaa. Hankkeessa taidelaitoksia ja taiteen ammattilaisryhmiä kannustetaan toimimaan seiniensä ulkopuolella eri kaupunginosissa yhteistyössä alueen asukkaiden ja yhteisöjen kanssa.

Suunnittelimme ja toteutimme toimintaa Jakomäessä vuosina 2016-2018 yhdessä Jenny Jumppasen ja Laura Ikosen kanssa. Käytännön kenttätyössä työroolit projektin eri osa-alueilla olivat vaihtelevia – toimimme kaikki kolme työpajaohjaajina ja teatteri-ilmaisun opettajina, kun taas esitystuotannoissa keskityin itse käsikirjoittamiseen ja nousin pariin otteeseen myös näyttämölle.

IMG_0810
Sydän paikallaan – kiertomatka Jakomäen ytimeen. Esitys toteutettiin Jakomäen ulkotiloissa syksyllä 2017.

Projekti toteutui tiiviissä yhteistyössä Pohjois-Helsingin bändikoulun kanssa, minkä lisäksi yhteistyötä tehtiin alueella niin ikään toimineiden Helsingin kaupungin taidemuseo HAMin sekä kulttuuriyhdistys Lila ry:n kanssa. Ensiarvoisen tärkeä oli myös suhde paikallisiin toimijoihin – päiväkoteihin, kouluihin, sosiaali- ja nuorisotyön yksiköihin sekä esimiskerkiksi asumispalveluihin ja kirjastoon. Paikallisten yhteistyötahojen kautta meillä oli mahdollisuus tavoittaa suuri osa alueen asukkaista joko suoraan tai välillisesti.

Jo heti ensimmäisen toimintavuoden aikana projektin tiimoilta syntyi kolme ryhmää, joiden kautta keskeinen osa toiminnasta kanavoitui – aikuisten teatteriryhmä Hilkat ja hukat, kaupungin vuokratalojen asukastilassa kokoontuva eläkeläisryhmä Maanantain mainiot sekä monitaiteinen koululaiskerho Studio Jakis. Näiden ryhmien lisäksi erilaisia yksittäisiä vierailuja alueen tapahtumissa ja yhteisöissä oli runsaasti

IMG_5457
Hui! Sähkökatkos! työstettiin Jakomäen päiväkotilasten tuottaman materiaalin pohjalta.

Projektin tiimoilta valmistettiin yhteensä viisi esitystuotantoa. Niistä ensimmäinen, päiväkoti-ikäisille suunnattu Hui! Sähkökatkos! toteutettiin Jakomäen alueen päiväkodeissa toteutettuissa sadutustyöpajoissa syntyneen materiaalin pohjalta. Esityksen ohjasi Kaisa Mattila Metropolia Ammattikorkeakoulusta, ja siinä esiinnyimme minä ja Jenny sekä työharjoittelijat Alma-Ruut Karjalainen ja Juulia Rihu.

Ensimmäisen vuoden päätteeksi valmistimme aikuisten teatteriryhmän kanssa esiintyjien omiin kokemuksiin pohjautuvan esityksen Se hetki elämästä. Seuraavana keväänä Studio Jakis -ryhmän lapset ja nuoret toteuttivat Jakomäen peruskoulun juhlasaliin version Lewis Carrolin sadusta Liisa Ihmemaassa. Toisen vuoden syksyllä aikuiset harjoittelivat käsikirjoittamani tekstin pohjalta Lauran ohjauksessa esityksen Sydän paikallaan – kiertomatka Jakomäen ytimeen, jota esitettiin korttelidraamana Jakomäen ulkotiloissa yhteensä 14 kertaa.

Projektin suurin satsaus oli keväällä 2018 Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa sekä Helsingin kulttuurikeskuksen Malmi-talossa esitetty Suuri hiljaisuus – esitys mahdollisesta tulevaisuudesta. Esityksen ohjasi Laura Ikonen ja tuotannosta vastasi Jenny Jumppanen. Sävellystyö oli Timo Oivan käsialaa, skenografia Jonna Kuittisen. Itse vastasin käsikirjoituksesta sekä tein yhden esityksen rooleista. Lisäksi esityksen parissa työskenteli lukuisa joukko ammattilaisia sekä kaupunginteatterista ja bändikoulusta että kulttuurikeskuksen Malmi-talolta. Ja mikä tärkeintä, näyttämöllä nähtiin yli 20 Hilkat ja hukat – sekä Studio Jakis -ryhmän kautta mukaan tullutta lasta, nuorta ja aikuista. Valtaa ja omien tekojen merkitystä käsitellyt toiveikas dystopia oli hieno päätös kolmevuotiselle hankkeelle, ja esityksen näki kuudessa yleisönäytöksessä yhteensä yli 700 katsojaa.

IMG_2683
Hanke huipentui Suuri hiljaisuus -esitykseen Malmi-talolla ja Studio Pasilassa. Kuva: Jasmin Äijö.

Koimme itsemme tervetulleeksi Jakomäkeen heti projektin alusta alkaen. Vastaanotto oli innostunut ja tarve taidetoiminnan järjestämiselle suuri –  näin ollen resurssit kohdentuvat näiden taidehankkeiden myötä juuri oikeaan paikkaan. Kaiken kaikkiaan pidän Helsingin malli -rahoitusta yhteiskunnallisesti merkittävänä keinona lisätä alueellista tasa- arvoa ja rohkaista julkisen rahoituksen varassa toimivia taidelaitoksia ydintyönsä lisäksi jalkautumaan myös omien seiniensä ulkopuolelle.